AJANKOHTAISTA

 Luontomatkailu nosteessa — kiinnostaako Kiskonjoen vesistö?

Aneriojärven pohjoisranta on kuuluisa kivikautisista esinelöydöksistään

 

Ulkomaalaisturistien päät kääntyilevät, kun kuljemme autolla Kiskon Kurkelasta Suomusjärvelle päin. Maisemat avautuvat kauniina etuoikealle, missä luikertelee Anerionjoki. Käymme läpi alueen historiaa: joki on jäännös menneestä merenlahdesta, joka ulottui Aneriojärven pohjospäähän asti. Tutkimukset ja kaivaukset monine löydöksineen todistavat näillä seuduilla olleen asutusta jo tuhansia vuosia sitten. Ajelemme siis Suomusjärven kulttuurin kehdossa!  

 

Pakettiauton keula kääntyy oikealle, Kaarlen kohdalta Kekkosentielle. Alkaa uusi tarina tiestä, jota on kuljettu kirkkoon ja pappilaan, kunnantalolle ja kouluun, meijeriin ja seurojentalolle, häihin ja hautajaisiin, sotaan ja tansseihin (lainaus kirjasta Kekkosentie). Tie on saanut nimensä itsensä presidentti  Urho Kekkosen mukaan, joka vietti kesäisin aikaa tien  oikealla puolella pilkottavan Iso-Ruonan maisemissa.

Nyt on matkamme osoitteena Sipilän ranta Enäjärven pohjoispäässä. Kanoottitraileri huojuen ja täyteen lastattuna kaarramme ohi kauniin kirkonkylän. Laskeudumme mäkeä alas ohittaen vasemmalle jäävän Suomusjärven. Vihdoin avautuvat kauniit näkymät Enäjärven isolle selälle. ” Amazing!…Beautiful..” vieraiden päät kääntyvät ennen rantaa. On pysähdyttävä!  Jusalan ylämaankarja ikuistuu vielä melontaryhmän kännykkäkameroihin ja Facebook-sivuille ennenkuin kanootit saadaan laskettua vesille.

Jusalan tilan ylämaankarja herättää kunnioitusta olemassaolollaan

 

 

 

 

 

Muistan vielä vuonna 76…

Muistan yhä elävästi, kun vuonna 1976 lähdin serkkuni kanssa laskemaan kanoottia Kiskon Kirkkojärvelle. Elettiin toukokuun loppua ja kesäloma oli aluillaan. Kuinka ollakaan, päätimmekin lähteä melomaan vastavirtaan, kohti Kiskonjoen alkulähteitä. Alkumatka sujui leppoisasti ja nuorten miesten voimat riittivät Kärkelän ruukkikylään asti. Uimme Kärkelän kristallinkirkkaassa vedessä ja nautimme helteisestä päivästä. Olimme tervetulleita poikia kylässä, jossa olimme retkeilleet ja tonkineet lapsina päivätolkulla suuria lakikivikasoja. Kauniit vanhat rakennukset kirkasvetisen kosken rannalla tekivät aina vaan suuren vaikutuksen, vaikka emme silloin tienneet sen enempää kylän erikoisista vaiheista ja historiasta. Laskimme kanootin taas veteen voimalaitoksen yläpuolelle sahansillalla. Melanvedot kuljettivat kanoottia pian Sikajärvelle. Sekin oli tuttua seutua, sillä olimme kulkeneet siellä useitakin kertoja vanhempiemme kielloista huolimatta.

 

 

Vanha mänty Kärkelän kosken kupeessa voisi kertoa sekin monta tarinaa

 

Meloimme poikittain Nummijärvestä laskevan kosken virtaan. Se kahmaisi kanootin otteisiinsa ja yht´äkkiä olimme taas kaukana rannasta.

Seikkailunhaluisina raivasimme tiemme vastavirtaan, jonka jälkeen avautui kaunis  Nummijärvi. Sen järven syleilyssä oli kallioinen Raatosaari, jonka laelle pystytimme teltan.

Seuraavana aamuna taival jatkui Nummijärven pohjoispuolelle laskevaan koskeen. Siihen aikaan tässä Torpin kylässä oli pieni Tukkisen kyläkauppa. Kunpa tällaisia palveluja löytyisi vieläkin melontareitin varrelta! Tukkisen eväiden voimalla vedimme kanoottia ylävirtaan, välillä meloen, välillä taas rannalta kantaen. Vihdoin ja viimein olimme 58 metrin korkeudella merenpinnasta. Olimme Enäjärvellä!

Oikeaa rantaa seuraten, Kontinpohjat kiertäen, illansuussa saavuimme Salmen kapeikkoon, josta avautui näkymä isolle selälle. Olimme saavuttaneet retkemme päämäärän. Valitsimme yöpymispaikaksi pienen kallioisen saaren ja tunnelma kaveruksilla suomalaisessa kesäyössä oli vertaansa vailla!

 

 

 

Jos saaren minä saisin…vaikka pienenkin!

 

Pientä ”idyllistä” saarta kutsutaan nykyisin salaiseksi saareksi

Eräänä päivänä, vuosikymmeniä myöhemmin, lehtiä selaessani huomasin  myynti-ilmoituksen: ” Idyllinen pieni saari Enäjärvellä”. Siitä paikasta koppasin kajakkini auton katolle ja tein retken tähän kohteeseen. Löysin pusikoituneen saaren, vaatimattoman mökin ilman mukavuuksia. Oli kuitenkin sauna, ulkohuussi, puhdasta vettä ja laaja Enäjärvi!  Luontoa rakastavan äijän oli helppo tehdä päätös, kunhan hinnoista sovittaisiin…

Saari ostettiin syksyllä 2013. Sen myötä avautui uusi mielenkiintoinen luontomaailma sokkeloisella Enäjärvellä. Nyt heräsi suuri kiinnostus järveen ja sen historiaan. Viime vuosina olen myös saanut tutustua  moniin mielenkiintoisiin paikallisiin järven ihmisiin.

 

 

Tarinat luontomatkailun tukena

 

Enäjärvellä on myös oma todellinen tarinansa, jonka Rolf Oinonen tuntee

 

 

Suomi on maa, missä matkailu on keskittynyt maantieteellisesti pohjoiseen ja Järvi-Suomen alueelle. Vasta viime vuosikymmenenä on ymmärretty, että maaseudun elinvoimaisuutta voitaisiin tälläkin seudulla tukea kasvavalla matkailualalla. Aktiivinen lomanviettotapa on muuttumassa passiivisempaan suuntaan: haetaan hiljaisuutta, puhtautta ja turvallisuutta. Haetaan tarinoita ja historiaa mutta myös toimivaa palvelua. Lomamatkalla halutaan myös oppia jotain uutta.

Vielä vuosikymmen sitten, en arvannutkaan, miten paljon elämäntyö voi muuttua tietyillä päätöksillä. Päätimme ostaa ja kunnostaa pienen tilan Kurkelanjoen varrelta Kiskon Kurkelan kylässä. Maatilan töiden ohessa alettiin remontoida rakennuksia maatilamatkailun tarpeisiin. Sen ohessa oli opiskeltava matkailuun liittyviä asioita sekä markkinointia ja myyntiä. Maataloustöiden rinnalle oli tullut uusia mielenkiintoisia haasteita.

Alueellamme on runsaasti vetovoimatekijöitä: mielenkiintoista historiaa puhdasta kaunista luontoa ja vettä. Yhteiskuntamme on hyvin järjestäytynyt ja turvallinen. Voisin Suomen juhlavuoden kunniaksi kertoa 100 asiaa siitä, miksi kannattaa matkailla ja viettää lomaa Suomessa.

 

Kirjoittaja on Iiro Teuri, maatila-ja matkailuyrittäjä Kiskosta